Hajanainen suojelu
Ympäristölakien ja sopimusten runsaudesta huolimatta luonnon tuhoaminen jatkuu joutuin. Tämän tapahtumisen taustalla on eräs pääsyy, joka on seurausta ympäristölakien laillistamasta näkemyksestä, missä luontoa kohdellaan omaisuutena.
Tämä lähtee oletuksesta, missä kaikki elämä ei ole suojeltua, joten meille jää mahdoton tehtävä laatia lakeja reaktiivisesti raivaten suojelua, sen sijaan että loisimme ennakoivasti rakenteet ekologisesti kukoistavalle maailmalle, jossa me kaikki haluaisimme elää. Nykyiset lakimme - kuten EU:n Luontotyypit ja Lait-direktiivi, UK:n Eliöstö- ja Maaseutulaki, sekä USA:n Uhanalaisten eläinten säädös - suojelevat valikoidusti riskirajoilla eläviä lajeja.
Radikaalisti verkostotuneessa maailmassa kuitenkin tiedemiesten mukaan useita eläinlajeja kuolee sukupuuttoon joka päivä (esim. lajeja tuhoutuu 1000-10 000-kertaisella nopeudella “normaaliin” verrattuna); tämä lähestymistapa ei enää riitä. Suojeltujen lajien listaamisprosessissa ja sen päivittämisessä kestää vuosia. Kun tieteellisesti todistetaan lajin sukupuuttoon kuolemisuhka, se on usein jo liian myöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti