Miksi aloite

Miksi tämä aloite?

Talousjärjestelmämme taustalla eräs keskeinen konsepti, mitä lakimme on suunniteltu helpottamaan - eli luonnon “käyttöarvo”. Luonto on olemassa pelkästään ihmiskunnan palvelemiseen. Tämä on laeissa tulkittu luonnon olevan pelkkää omaisuutta - elotonta. Näin ollen lakipykälillä ei ole yhteyksiä luontoon - eikä velvoitteita luontoa kohtaan. Muuttamalla “käyttöarvon” muutamme kaiken. Oikeudet ovat laillinen mekanismi tämän saavuttamiseen.

Suojelu

Hajanainen suojelu

Ympäristölakien ja sopimusten runsaudesta huolimatta luonnon tuhoaminen jatkuu joutuin. Tämän tapahtumisen taustalla on eräs pääsyy, joka on seurausta ympäristölakien laillistamasta näkemyksestä, missä luontoa kohdellaan omaisuutena.

Tämä lähtee oletuksesta, missä kaikki elämä ei ole suojeltua, joten meille jää mahdoton tehtävä laatia lakeja reaktiivisesti raivaten suojelua, sen sijaan että loisimme ennakoivasti rakenteet ekologisesti kukoistavalle maailmalle, jossa me kaikki haluaisimme elää. Nykyiset lakimme - kuten EU:n Luontotyypit ja Lait-direktiivi, UK:n Eliöstö- ja Maaseutulaki, sekä USA:n Uhanalaisten eläinten säädös - suojelevat valikoidusti riskirajoilla eläviä lajeja.

Radikaalisti verkostotuneessa maailmassa kuitenkin tiedemiesten mukaan useita eläinlajeja kuolee sukupuuttoon joka päivä (esim. lajeja tuhoutuu 1000-10 000-kertaisella nopeudella “normaaliin” verrattuna); tämä lähestymistapa ei enää riitä. Suojeltujen lajien listaamisprosessissa ja sen päivittämisessä kestää vuosia. Kun tieteellisesti todistetaan lajin sukupuuttoon kuolemisuhka, se on usein jo liian myöhäistä.

Monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuuden vastine

Ehdotetut monimuotoisuutta tasoittavat järjestelmät on suunniteltu nopeuttamaan suunnitteluvaihetta, unohtaen ottaa huomioon monimutkaisen ja verkostoituneen maailmamme luonteen. Ekosysteemit eivät ole vaihtokelpoisia - tuhoamalla yhden ja korvaamalla sen toisella ei yksinkertaisesti toimi, kuten tieteelliset tutkimukset todistavat ja maailmanlaajuiset kohtaamamme ongelmat todistavat niiden järjestelmien toteuttamisen toimimattomuuden. Nämä järjestelmät herättävät myös kysymyksiä eettiseltä pohjalta - onko mahdollista asettaa hintalappua elämälle itselleen? Loppujen lopuksi kumpi tuli ensin, elämä vai talous? Vahvistamalla “luonnon omistamisen” paradigmaa ekosysteemipalveluiden kautta rahastamisella ja asteittaisella lainsäädännöllisellä suojelemisella ongelmiin ei löydy ratkaisua - mikä se olisi?

Ei ole kauaakaan siitä, kun lakien mukaan naiset ja lapset olivat “omaisuutta”. Kansalaisoikeusliike synnytti luonnon tunnustamisen - sisältäen ekosysteemit, joet, vuoret, lajit sun muut - oikeuksinaan olla olemassa, jatkua, uudistua ja ylläpitää elintärkeää kiertokulkuaan muuttaen koko ympäristölainsäädännön. Se alkaa olettamuksesta, että kaikki elämä on suojeltavaa - etsien tasapainoa, jota tarvitaan ylläpitämään dynaamista suhdetta kaikkea elävää kohtaan - ei toisinpäin.

Miksi oikeudet

Miksi “Luonnon Oikeudet”?

Lakiemme korkeimmat suojelukset ilmenevät “oikeuksien” muodossa. Lait sääntelevät ihmisten käyttäytymistä, mutta pääasiassa “oikeushenkilöiden” välillä. Siinä tunnustetaan väljästi kahdentyyppisiä “oikeushenkilöitä” - ihmisiä ja heidän luomiaan ajatuksia, kuten suuryritykset ja valtiot. Kaikkea muuta, luonto mukaanlukien, kohdellaan “omaisuutena”. Tämä tarkoittaa sitä, että ympäristö-ongelmat nähdään suunnitteluongelmina ja niihin puututaan usein suunnittelu- ja hallintoelinten toimesta. Tämä on liian kapea-alainen lähestymistapa käsittääksemme moninaisia ongelmia, jotka ovat avainasemassa puututtaessa ekosysteemeihin muun olemassa olevan maailman kanssa.

Toinen vaihtoehto on riitely jälkikäteen - syyttelypeli. Tämä saattaa hyvittää ihmisiä rahallisesti, jotka ovat kärsineet taloudellista tai henkilökohtaista menetystä ympäristökatastrofin vuoksi, mutta se ei tee mitään palauttaaksemme tai suojellaksemme itse luontoa, tai ratkaise taustalla piileviä ongelmia, jotka alun alkaen mahdollistavat näiden toimintojen tapahtumisen.

Paradigmat

Vanhentuneet paradigmat

Nykyiset lait useimmissa maissa toimivat vanhentuneiden kaavojen mukaan:

• Mekaaninen (esim. näkemällä maailman koostuvan eristetyistä ja toisiinsa liittymättömistä esineistä, jotka vuorovaikuttavat ennustettavilla tavoilla);
• Ihmiskeskeinen (esim. näkemällä maailman olevan olemassa vain ihmisten käyttöä varten - tästä kumpuavat ajatukset “luonnon resursseista” ja “luonnonvaroista”, jolloin luonnon arvot nähdään ihmiskunnan käyttövarana, sen itseisarvon sijaan)
• Ristiriitainen (kilpaileva/rangaistustarpeinen malli, jossa yksi ryhmä voittaa toisen kustannuksella)

Mikään näistä paradigmoista ei heijastu täysistä tieteellisistä realiteeteista suhteessa siihen, miten luonnolliset järjestelmät toimivat. Tämä aiheuttaa illuusion “ylivoimasta” luontoa kohtaan, mikä on johtanut nykyiseen tilanteeseemme. Olemalla osa luontoa emme voi vahingoittaa sitä tekemättä vahinkoa itsellemme.